19.9.16

Homesickness

_MG_0090 _MG_0170 _MG_9898 _MG_9779-3 Sen tunnistaa siitä, kun mikään ei huvita, sängyssä rypeminen voittaa rannalle menemisen, skypepuhelun soittaminen tuntuu vaikealta, ajatus siitä, että lähtee kotiin vasta ensivuonna itkettää ja siitä, kun haluaisi lähteä nyt heti (tai vaihtoehtoisesti olla koko loppureissun neljän seinän sisällä).

Nyt se iski myös mulle.

Moni on kysellyt pitkin reissua, että onko vielä tullut koti-ikävää?
Ja tähän mennessä, ei oikeastaan. Tottakai, mulla on ollut kova ikävä rakkaimpia siellä koto Suomessa, mutta en ollut tuntenut vielä sellaista koti-ikävää ja ehkä ajattelin, että säästyisin siltä kokonaan.

Mä olin aikaisemmin miettinyt, että tuntuuko se samalta kuin silloin joskus pienenä oli yläkerran naapurilla yökylässä ja jo alkuillasta iski niin kova koti-ikävä, että lähdin itkien takaisin kotiin.
Aika liki... paitsi, että nyt kotiin paluuseen vaaditaan vähän enemmän kuin rappukäytävässä muutaman rappusen kävelyn verran.

Onneks en oo täällä yksin vaan Antin kanssa. Nostan hattua joka ikiselle yksin reissaajalle, musta ei varmaan ikinä olis sellaiseen.
Mulla on täällä tuki, turva ja kaikissa tämmösissä tilanteissa myös järjen ääni joka palauttaa mut takaisin todellisuuteen.
Muutamien itkujen ja "en haluu enää ikinä reissuun" jälkeen Antti pakotti mut mukaan katsomaan sen surffaamista, vaikka olisin halunnut jäädä vaan huoneeseen.
Ulkona satoi ja oli pilvistä, mutta laitoin aurinkolasit silmille ja koko matkan ajan mietin, että käännynkö takaisin nyt vai heti.
Onneksi aina kun olin kääntymässä, Antti piti tiukasti kädestä kiinni ja sanoi että mulle ei tuu yhtään sen parempi olo siellä huoneessa.
Ja se oli ihan oikeessa. Antti lähti surffaamaan ja mä jäin rantakojuun suojaan sateelta.
Onneks lähdin mukaan. Ostin cokiksen, mulle aseteltiin istumapaikka niin, että en kastu ja koko loppuaika juteltiin paikallisen tytön kanssa.
Kun tultiin takaisin huoneeseen, olo oli jo niin paljon parempi.
Kaiken kruunasi se, kun olin saanut kavereilta koti-ikävä viesteihin vastaukseksi jotain "täällä on kylmä, täällä ei oo mitään, tänään töitä 9h" tms. Kiitos näistä! Nää on ainakin sellasia mitä kannattaa miettiä kun on reissussa, niistä jos jostain tulee hyvä fiilis, haha.

Hassua miten tollanen voi iskeä ihan yht äkkiä ja noin voimakkaasti.
Nyt mulla on kumminkin taas todella hyvä fiilis ja oon tosi onnellinen siitä, että ollaan täällä reissussa.
Parin päivän päästä lähdetään kohti Kambodzaa, odotan sitä ja muita tulevia seikkailuja innolla! Ja toivotaan nyt ettei koti-ikävä iske enää...ainakaan vähään aikaan.






1 comment:

  1. Honey en tajunnut, että sulla on noin ikävä. Oot ihana! Elä ja koe niin sulla on ainakin seuraavaksi vuodeksi meille stooria kerrottavaksi: "ainii oonko kertonut sen kun oltii.." <3

    ReplyDelete